Nyt on muutama viikko huilattu siitä kun pitkä kausi päättyi onnellisiin tunnelmiin. Paikka kakkosdivarissa säilyi ja joukkueen taustavoimat ovat pystyneet aloittamaan valmistautumisen uuteen kakkosdivarikauteen. Kuluneen kauden joukkue kokoontuu kuitenkin vielä tulevana lauantaina kauden 2016-2017 viimeiseen tapahtumaan kun kauden päättäjäisiä juhlitaan Turussa salibandymaaottelun ja saunan merkeissä. Tässä vaiheessa onkin hyvä pistää koko edarikausi pakettiin myös tekstin muodossa ja antaa lukijoille pieni kurkistus menneeseen kauteen.

Uusi joukkue – uudet kujeet

Kauteen 2016-2017 lähdettiin haasteellisissa merkeissä. Kenellekään joka meidän edustusjoukkuetta seuraa ei varmasti jäänyt epäselväksi että viime kesänä joukkue oli suuren muutoksen edessä kun seuran pitkän aikavälin strategiaa alettiin toteuttaa entistä vahvemmin. Toisin sanoen joukkueeseen haluttiin enemmän paikallista väriä ja oman kylän jätkiä. Ihan näin raakaa muutosta ei kuitenkaan toivottu kuin mitä lopulta koettiin, sillä ovi kävi vapaan siirtoajan aikana yllättävän kovaan tahtiin. Tästä syystä voikin sanoa että muutos tapahtui meidän omasta aloitteesta mutta oli osaltaan myös pakon sanelema kun pelaajat muuttivat muualle ja vaihtoivat seuraa tai lopettivat pelaamisen. Myös valmennus koki muutoksen kun kaksoisrooliin kyllästynyt manageri Jan Malm ilmoitti hallitukselle lopettavansa valmentajana. Kesällä aloitettiin sitten valmistautuminen uuteen kauteen fysiikkavalmentaja Tomas Siltasen ja pari kautta on/off- pelaajana loukkaantumisten takia toimineen uuden päävalmentajan Niklas Malmin ja pelaavaksi apuvalmentajaksi siirtyneen Aki Korkiakosken johdolla. Niksukin elätteli pelitoiveita vielä syyskuulle asti, kunnes hän päätti että pelaaminen saa jäädä ainakin kaudeksi koska akillesjänneongelmat estivät täysipainoisen harjoittelun.

Kesän aikana pidettiin myös try-out tilaisuudet jolla haettiin uusia pelaajia joukkueeseen ja näitä löytyi lähialueen joukkueista, meidän junioreista ja muutamasta omasta kasvatista jotka palasivat seuraan. Yhteensä 15 pelaajaa edelliskauden joukkueesta siirtyi muualle tai lopetti ja heidän tilalleen löydettiin 14 korvaajaa. Lopulta joukkueen ainoat ”ulkopaikkakuntalaiset” olivat Tero Martiskainen ja Toni Ehrnrooth Hangosta sekä Tammisaaressa opiskeleva sipoolaislähtöinen André Ingman.
Joukkueenjohtoon saatiin lisävoimia kun joukkueen sisällä suuren arvostuksen kauden mittaan saavuttanut Tatu Moisio tuli Arthur Snellmanin avuksi huoltojoukkoihin.

Lähes täysin uudistuneella joukkueella sarjakauteen 2016-2017.

Kausi käyntiin harjoituspeleillä ja joukkuepäivillä

Ensimmäiset harjoitusottelut pelattiin syyskuun alussa harjoitusturnauksessa Espoossa, jolloin kohdattiin kakkosdivarijoukkueet SCH ja Valtti Blues sekä divarijoukkue ÅIF. Turnaus sujui tuloksellisesti mukavasti vaikka kolmesta ottelusta onnistuttiinkin voittamaan vain yksi ottelu kun SCH kaatui maalin erolla. 4-3 tappio kakkosdivarikilpailija Valtti Bluesia vastaan ja 6-3 tappio divarissa pelaavaa ÅIF:ia vastaan antoi tappioista huolimatta osviittaa että tasaisia vääntöjä oli tulossa kakkosdivarissa. Muissa harjoitusotteluissa kakkosdivarijoukkueita vastaan kävimme surullisenkuuluisalla Riihimäen reissulla ottamassa A-poikapainotteisella joukkueella 13-2 pataan RSS Panthersilta ja sitten kotona tasasimme pisteet Myllypuron Pauhun kanssa lukemin 4-4. Näistä huolimatta joukkue alkoi kuitenkin pikkuhiljaa löytää yhteisen sävelen myös kentällä. Kauden alla vietetty ”Team-building-päivä” mäkiautoiluineen, tehtävineen ja saunoineen auttoi joukkuetta hitsautumaan yhteen kentän ulkopuolella. Muutamia pieniä loukkaantumisia koettiin matkan varrella mutta niistä ja kovasti uudistuneesta joukkueesta huolimatta joukkue lähti luottavaisin mielin sarja-avaukseen lokakuun alussa. Alkukauden vaikea otteluohjelma tuotti kuitenkin hieman epävarmuutta joukkueen sisällä. Viidessä ensimmäisessä ottelussa vastaan oli nimittäin tulossa lohkon ennakkoon parhaimmat tai ainakin vaikeimmat joukkueet SBS Kings, Rangers, LoSB, Tiikerit Akatemia ja SB Vantaa.

Kakkosdivarin tasainen alku – Suomen Cupissa ei mitään palaa

Lokakuun alussa kakkosdivarikausi sitten alkoi ja heti ensimmäisessä ottelussa vastassa oli meille hyvä mittari kun kestomenestyjäksi tituleerattu SBS Kings isännöi meitä Leppävaarassa. Sen lisäksi että meillä oli nuori ja uusi joukkue niin meillä oli sattunut pieniä sekannuuksia pelaajasiirroissa ja esim. jo ylempänä mainitulla Hangon kaksikolla, Ingmanilla sekä Jens Sundqvistilla ei vielä ensimmäisissä otteluissa ollut pelioikeutta, joten entistä kokemattomalla joukkueella lähdettiin alkukauteen. Voittoa ei meille SBS Kings ottelusta irronnut, mutta kokematon joukkue osoitti taistelutahtoa ja väännettiin tasainen sarja-avaus, jossa pisteet jäi Espooseen lukemin 5-4.

Seuraavalla viikolla edessä oli Suomen Cupin avauskierros (aloitettiin kolmannelta kierrokselta) ja siinä kotikentällä kaatui nelosdivarijoukkue SBS Botnia selvin lukemin 8-4. Samalla viikolla kakkosdivarissa saatiin kuitenkin hyvä oppitunti siitä että jokainen ottelu on uusi eikä edellisten otteluiden hyvät otteet automaattisesti takaa hyvää peliä seuraavissa otteluissa; kauden päätteeksi Divarikarsintoihin yltänyt Kirkkonummi Rangers nollasi meidät täysin ja vei pisteet Kirkkonummelle lukemin 0-7. Seuraavista otteluistakin oli kotiintuomisina ajattelutavasta riippuen pelkästään hyviä tai huonoja kokemuksia. Peliä leimasi valtava määrä henkilökohtaisia virheitä varsinkin pallollisessa hyökkäyspelissä ja pallottomassa puolustuspelissä ja niistä vastustaja rokotti hyvällä prosentilla. Varsinkin O2-Jyväskylä, joka kauden päätteeksi nousi Divariin, teki puolustuksestamme reikäjuustoa Suomen Cupin neljännellä kierroksella murjoen meidät maan rakoon 4-15 vierasvoitolla. Kakkosdivarissa tosin pelasimme ns. ”yhden maalin otteluita” ja tappiot olivat pieniä, mutta tappio on aina tappio.

Vaikka joukkueessa ei sinänsä ollutkaan mitään suurempaa paniikkia niin tuntui että tarvitsemme piristysruiskeen päästäksemme pois tappioputkesta. Hyviä uutisia saatiin sitten lopulta kun Turussa pelanneet Tobias Björklund ja Patrick Juntunen päättivät siirtyä takaisin meille. Keskusteluja käytiin myös yhden toisen pelaajan kanssa mutta ne kariutuivat lopulta käytännön asioihin.

Ensimmäiset pisteet plakkariin marraskuussa

Piristysruiske auttoi ja kauden ensimmäiset pisteet saimme marras-joulukuun kotiotteluissa FLOB:ia, Jokereita ja IHS:ää vastaan. Ensin FLOB:ia vastaan tasasimme pisteet lukemin 5-5. Ottelun jälkeen koko joukkueesta uhkui kaksijakoiset tunteet: piste oli tervetullut ja tärkeä mutta toisaalta ”vain piste” tuntui tappiolta 5-2 johdon karattua ottelun toisen puoliskon aikana. Seuraavassa kotiottelussa saatiin jättipotti kun Jokerit kaatui tasapainoisen suorituksen jälkeen 6-4 ja sitä seuraavassa taisteltiin piste silloiselta sarjakakkoselta IHS:ltä ja oltiin jopa sekunnin tai kahden päässä voitosta.

Marraskuun vieraspeleissä jatkoimme yhden maalin pelejä ja hävisimme maalilla sekä SBS MODOa että M-Team Vantaata vastaan. Joulukuun viimeiset pelit jättivät reilusti parantamisen varaa, syyskauden puuduttavat maalin-kahden tappiot olivat sittenkin vaatineet veronsa. Tästä syystä joululomalle lähdettiin lataamaan akkuja ja miettimään muuta kuin salibandya. Seuran joulujuhlassa hyvästeltiin kuitenkin vielä Pohjanmaalta opiskelupaikan saanut Tero Martiskainen, joka muutti Koskenkorvaan tammikuun alussa.
Kinkunsulatushöntsää lukuun ottamatta joululoma oli kahden viikon kokonaan salibandyvapaa kausi, joka huipentui kevätkauden korkanneeseen ”Team-building-päivään” jolloin ohjelmassa oli kickboxingia ja sauna.

@_patteee_ vs. @simonwiren 😂😂💪🏼💪🏼 #kickboxing #or #is #it

Henkilön FBC Raseborg Knights (@fbcraseborg) jakama julkaisu

Wilin paluu – voittoputki heti vuoden alkuun

William Johnsson palasi Knightsiin ennen joulua. (Kuvakaappaus: www.vastranyland.fi)

Ennen joulua edellisen kauden jälkeen Turkuun muuttaneen ja kolmosdivariin siirtyneen William Johnssonin kanssa tehtiin loppukauden kestänyt sopimus. Wili kävi muutenkin syksyn aikana meidän perjantain treeneissä ja myös katsomassa suurimman osan peleistä, ja kun Turusta kulkivat myös Patte ja Tobbe niin oli luonnollista että myös Wili siirtyisi meille. Wililtä odotettiin johtajuutta kentällä ja sen ulkopuolelta ja sitä saatiin mitä tilattiin. Wilin siivittämänä veimme pisteet niin sarjakärki Rangersilta kuin LoSB:ilta, Tiikerit Akatemialta ja SB Vantaalta ja huoltaja Tatun lupaamista voittomunkeista tuli hitti joukkueen sisällä.

Munkeista huolimatta voittoputki päättyi kuitenkin FLOB:ia vastaan kun hävisimme tiukan vierasottelun 3-2. Seuraavassakin ottelussa kärsimme karvaan tappion SBS MODO:a vastaan ennenkuin palasimme voittokantaan Jokereita vastaan. Harmillisesti näistä kahdesta tappio-ottelusta meiltä puuttui tärkeitä pelaajia jo ennalta sovittujen matkojen vuoksi, mutta toisaalta mikään joukkue ei voi eikä saa kaatua parin pelaajan tähden.

Viimeiset kierrokset ratkaisevat kohtalon

Suora tippuminen, karsinta tai suora säilyminen. Siinä vaihtoehdot, jotka vielä kaksi-kolme kierrosta ennen kauden loppua olivat kaikki yhtä todennäköisiä koska sarjataulukko oli niin tasainen. Voitetun Jokerit ottelun jälkeen panokset olivat kovat ja M-Team Vantaata vastaan lähdimme rohkeasti hakemaan sarjapaikan säilyttämiseen vaadittavia pisteitä. Ottelusta kehkeytyi lopulta varsinainen trilleri. Kolmannessa erässä menimme 5-4 johtoon ja vielä minuuttia ennen päätössummeria näytti siltä että pidämme pisteet Raaseporissa. Toisin kuitenkin kävi ja M-Team tasoitti ottelun 49 sekuntia ennen loppua. Lopullinen ratkaisu nähtiin sitten jatkoajalla kun M-Team sivalsi voittomaalin meidän nenän edestä. Pettymys oli suuri mutta vielä oli mahdollisuus säilyttää sarjapaikka suoraan ilman karsintoja voittamalla kaksi viimeistä ottelua. Vierasottelu IHS:ää vastaan oli meidän osalta kuitenkin ehkä kevätkauden huonoin esitys ja ei oikein ikinä saatu peliä kulkemaan. Kotimatkalle lähdettiin 8-4 tappio niskassa.

Oskar Grönmanin teki 5 maalia Valtti Bluesia vastaan ja saimme näin helpomman vastustajan karsintoihin. (Kuvakaappaus: www.vastranyland.fi)

Koska Jokerit hävisi oman ottelunsa samalla kierroksella niin oli selvä että vältämme suoran tippumisen mutta joudumme karsimaan sarjapaikasta. Viimeinen ottelu sinetöisi sitten jäädäänkö sarjassa toiseksi- tai kolmanneksiviimeiseksi. Family Day tapahtumana järjestetty ottelu Valtti Bluesia vastaan olikin sitten Oskar Grönman show ja hänen 5 maalia johdatti meidät paremmalle sijoitukselle ja näin ollen myös ”helpommalle” karsintavastustajalle.

”Karsinnat ne on kakkosdivarikarsinnatkin”

Muutama vuosi takaperin Raaseporissa totuttiin siihen että kevällä meillä pelataan salibandyn Divarikarsintoja. Tällä kertaa ei niitä sitten pelattu mutta pelattiin toisenlaiset, ehkä jopa tärkeämmät, karsinnat: vaikea kausi tulisi päättymään joka säilymiseen tai tippumiseen, joista viimeksimainittu ei ollut vaihtoehto.

Vastustajaksi valikoitui vuosien varrelta tuttu Kauklahden Dynamo, joka oli sijoittunut kolmosdivarilohkossaan toiseksi ja kaatanut ”esikarsinnoissa” toisen kolmosdivarilohkon kakkosen. Jo ensimmäisessä ottelussa Påminnessa näkyi selkeitä merkkejä siitä että sarjapaikka tulee säilymään ja lopulta sarja olikin poikki suoraan kahdessa ottelussa meidän voitettua Påminnessa 9-4 ja Kauklahdessa 3-9. KD antoi kyllä hyvän vastuksen mutta se ei lopulta riittänyt vaan me saimme juhlia sarjapaikan varmistamista fanien kanssa Kauklahdessa.

 

Kauden tavoite saavutettu – valmentajan kommentti

Joukkueenjohdon täksi kaudeksi asettama tavoite, sarjapaikan säilyttäminen, saavutettiin, joskin vaikeamman kaavan kautta. Tiedossa oli että kausi tulee olemaan vaikea ja pitkä sillä joukkue muuttui ja nuoreni huomattavasti ja itsekin olin uusi valmentaja, mutta silti koin kauden yllättävän vaikeana. Alun taaperrus ja tappioputki söi sekä kentällä olevia että penkin takana olevia miehiä ja siitä pois pääseminen oli kovan työn takana. Pelaajat tekivät kuitenkin määrätietoisesti töitä koko kauden ilman mitään suurempia poissaoloja ja paremmalla onnella olisimme voineet syksyllä saada muutaman voiton enemmän ja olisimme voineet säilyttää sarjapaikan ilman karsintoja. Radiohaastattelussa ennen kauden alkua sanoin että tulemme olemaan taulukon keskivaiheilla, mikä oikeastaan pitikin paikkansa. Yhdellä voitolla lisää olisimme olleet sijalla 6 mutta nyt kun kausi päättyi niin sija oli 10 ja karsinnat kutsui. Kävin katsomassa KD:n esikarsintaottelun ja silloin tiesin että säilymme sarjassa. Niin kova luotto oli meidän joukkueeseen ja ihan syystäkin. Kevätkaudella olimme yksi sarjan parhaista joukkueista vaikka muutama tappio tulikin. Seuran tavoitteiden mukaisesti nuoret oman kylän jätkät saivat peliaikaa ja monet saivat ensikosketuksen kakkosdivarisalibandyyn, joten siinäkin mielessä pitää olla tyytyväinen kauteen.”

– Niklas Malm, valmentaja 2016-2017

 

FBC Raseborg Knights M1 kaudella 2016-2017


3 Tero Martiskainen (pelasi puolikkaan kauden, muutti Pohjanmaalle tammikuussa 2017)
7 André Artzén
8 André Ingman
9 Valtteri Lång
11 Pertti Mehtälä
13 Henrik Himmelroos
14 Oskar Grönman
18 Aki Korkiakoski
19 Johan Ström
21 Jens Sundqvist
22 William Johnsson (aloitti kauden IKA:ssa, siirtyi Knightsiin joulukuussa 2016)
24 Jens Rosendal
27 Jarno Laukkanen
33 Anders Wentzel
47 Matias Loskin
50 Rasmus Lagerström
51 Samuel Strebelle
59 Toni Ehrnrooth
61 Timo Ruokolainen
65 Rony Axberg
69 Martin Rätsep
72 Mikael Haverinen
73 Simon Wirén
77 John Ojala
90 Tobias Björklund (aloitti kauden SB Hirvensalossa, siirtyi Knightsiin marraskuussa 2016)
91 Jesper Granö
93 Roni Saarinen
97 Patrick Juntunen (aloitti kauden IKA:ssa, siirtyi Knightsiin marraskuussa 2016)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa